Every child is an artist

maaliaRunsas viikko sitten toteutui yksi pitkäaikaisista haaveistani, lasten satukirjatyöpaja. Järjestimme kaksipäiväisen työpajan, jossa lapset maalasivat, kuvittivat ja tarinoivat omaa satumaailmaa. Tästä kokonaisuudesta taitamme ja painatamme ihan oikean kovakantisen satukirjan. Projekti on vielä kesken, mutta en malta olla jo hehkuttamatta sitä.

Omassa ajatusmaailmassani tämä ihana projekti linkittyy jonnekin yhteissuunnittelun ja luovuuden, luovan lapsen ja tavallaan myös luovuuden johtamisen aihepiireihin.

Lasten luovuus on aivan ihmeellinen asia. En voi muuta kuin ihailla ja hämmästellä lasten kykyä heittäytyä ja nähdä asiat omalla ainutlaatuisella tavallaan. Näimme työpajassa aivan huikeita taideteoksia, monikerroksisia värikylläisiä töitä ja kuulimme ja kehittelimme mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita.

Tavallaan tähänkin asiaan liittyy hieman surullinen alavire. Jossakin kasvamisen vaiheessa myös nämä ihanat luovat olennot kyllästetään kulttuurimme normeilla, loogisilla syy-seuraussuhteilla ja kulttuurimme vallitsevilla konventioilla ja kuvastolla.

Every child is an artist. The problem is how to remain an artist once he grows up. ~Pablo Picasso

Lisää juttua projektista luvassa myöhemmin.

Ideoinnin järki ja järjettömyys

Strukturoitu ideointi, visiideointiointi jolla on raamit. Nämä termit kuvaavat parhaillaan päässä pyörittelemiäni asioita.

Ideoinnin ohjaaminen on aina nuorallatanssia ideoinnin rajoittamisen ja ideoiden mahdollistamisen välillä. Miten ohjata ja edistää ideointia, mutta olla kuitenkin rajoittamatta visioita liikaa?

Parhaimmillaan ideoinnin apuvälineet toimivat hyvinä ideoinnin sytykkeinä. Ideat leimahtavat, sinkoilevat ja kipinöivät ja uusi idea synnyttää aina lisää uusia ideoita. Pahimmillaan ideointitekniikat taas latistavat, keskinkertaistavat ja rajoittavat ajatusten vapaata virtaa. Latistavat tekniikat tarjoavat vain suoria vastauksia siihen, mitä on keksitty kysyä.

Toisaalta ajatusten assosiaatio vaatii usein jotakin tuekseen. Ilman jonkinlaisia ajattelun raameja ajatukset jumiutuvat helposti paikoilleen. Aikaraja, tehtäväkenttä, fyysinen kokeilu, assosiointi, kolmiulotteinen hahmottaminen, kuva tai muu virike voi toimia jumituksen hyvänä laukaisijana.

Onneksi ideointitekniikoita on runsaasti tarjolla. Ryhmässä ideoidessa tekniikoita tärkeämmäksi muodostuu usein se, että ryhmän jäsenet hyväksyvät toisen aloitteen ja ovat valmiita jatkamaan tätä. Mutta kun… ei kun… tätä kokeiltiin jo… ei se ole mahdollista … – kategorian mutinat ovat siis ideointivaiheessa täysin kiellettyjä. Siis kiellettyjä.

Kirkuvankeltaiset Post-it -laput

Mitä tuuheampi viidakko kirkuvankeltaisia Post-it -lappusia seinällä, sitä hienompi uusi palveluinnovaatio on syntymässä. Tai siltähän se ainakin näyttää. Mutta mitä lappusilla, fläppitauluilla, teippirullilla, kuvilla, sarjakuvilla, videopäiväkirjoilla ja muulla tarpeistolla oikein yritetään saavuttaa?

DSCF3916

Palvelumuotoiluprojektissa Post-it -laput tai muu luoviin tekniikoihin pohjautuva suunnittelun apuvälineistö otetaan esille yleensä sitten, kun ollaan palvelumuotoiluprosessin yhteissuunnittelu, prototypointi, tai suunnitteluratkaisun luomisvaiheessa. Tarpeistoa käytetään ideoiden, suunnittelumallien ja ehdotusten aikaansaamiseen, konkreettiseen mallintamiseen ja ratkaisujen tai ehdotusten visualisointiin.

Tätä aikaisemmin palvelumuotoilija on jo astunut palvelun käyttäjän kenkiin ja selvittänyt asiakkaan tai käyttäjän tarpeet sekä hankkinut syvällisen ymmärryksen asiakkaan tai käyttäjän mielenliikkeistä, tunteista, tunnelmista ja piilevistä mielihaluista. Tämän lisäksi palvelumuotoilija on perehtynyt tarkasti palveluntarjoajan businekseen.

Tästä prosessi etenisi vaiheittain suunnitteluratkaisun toteutukseen ja käyttöönottoon.

Palvelumuotoiluprosessista löytyy useita erilaisia kuvauksia ja melkeinpä jokaisella toimijalla tai yrityksellä on niistä oma versionsa. Tällä hetkellä olen itse mieltynyt seuraavaan jaksotteluun prosessin etenemisestä:

  1. A) Ymmärrys: asiakas ja liiketoiminta
  2. B) Ideointi ja konseptointi: uusien ratkaisumallien ideointi ja konseptointi, niiden arviointi ja uudelleen arviointi sekä protoilu
  3. C) Toteutus: edellisissä vaiheissa syntyneet hiotut timantit viedään käytäntöön, edelleen niitä tarvittaessa viilaten ja asiakkaaseen peilaten
  4. D) Arviointi: arvioidaan ratkaisujen toimivuus ja palataan tarvittaessa askelia taaksepäin

Miksi sitten palvelumuotoilusta ensimmäiseksi mieleen nouseva mielikuva ovat juuri Post-it -laput, vaikka palvelumuotoiluun kuuluu myös niin paljon muuta?

Syynä voi olla se, että avoimiin ja yleisiin yhteissuunnittelusessioihin törmää yleensä prosessin ollessa juuri sen ideointi- ja konseptointivaiheessa, jolloin yhteistä näkemystä, kokemusta tai ideaa yritetään synnyttää ja jäsentää (menetelmin, jotka saattavat tai eivät saata sisältää Post-it -lappuja). Lappuilu siis näkyy ulospäin.

Toivotan kaikille kaltaisilleni palvelumuotoilusta tärähtäneille tarttuvaa teippipintaa, menetelmärikkautta ja prosessin vaalintaa A:sta B:hen, tai tässä tapauksessa A:sta D:hen!